Olemme muuttaneet!

Tytin perhe-blogi jatkuu uudessa osoitteessa, mutta samalla nimellä. Sisällössä pysyy varmimmin lapsiperheen arki ja kaikenlaiset näpertelyt ja kokkailut.

Olette kaikki tervetulleita!

Yli kolmeasataa tekstiäni on tilastojen keräämisen ajalla heinäkuu 2009 - marraskuu 2011 katsottu lähes 15000 kertaa! Älytön määrä. Ja katsotuin kirjoitus on Mustaherukkahyytelökakun ohje vaikka se on ehkä epäonnistunein tuotos minkä olen täällä julkaissut. Muita suosittuja olvat olleet pääsiäisaskarteluni, Mansikkahyytelökakku ja Minimuffinssit. Eniten vieraita olen saanut Annin blogin, Makamarrin ja Meijerin kautta. Kiitos teille!

Tunteellinen hupsu.

Mie en paljon tarvitse että silmäkulmat kostuu, naurukin kyllä helähtää ihan yhtä helposti ja usein väärässä paikassa.
Eilen luin uusimmasta Kotivinkistä Krista Kososen haastattelua ja liikutuin siitä miten hän oli löytänyt oikean alansa ja rakastunut teatteriin. Miusta on aina jotenkin koskettavaa se miten joku on taitava tai hänestä näkee miten paljon rakastaa sitä mitä tekee. Talentit ja muut on mulle ihan nenäliinapaketin kanssa katsottavia ohjelmia.
Illalla katsoin pientä isoa neitiäni saunan lauteilla ja kuuntelin sanojen tavutusta ja tauotonta selostusta. Tajusin ettei hän koskaan tule enää olemaan vauva, vaikka miun ensimmäinen vauva onkin.
Tänään saattelin lapset mummin ja ukin matkaan viikonlopuksi ja kuvittelin näkeväni pimeässä takapenkiltä vilkuttavat pienet kädet. Sinne meni Paavo ensimmäistä kertaa ja taas paperin kulmaa tarvittiin.
Ilta kruunaantui pikaruokapaikassa kun tapasin parin vuoden takaisen hoitolapseni isänsä kanssa ja isä tuli käsi ojossa tervehtimään ja kertomaan miten hyvin heillä menee. Heidän kanssaan oli monenlaisia tilanteita silloin ja iloisena katsoin heidän hymyjään ja kuuntelin ylpeän isän kehuja koulumenestyksestä. Kotimatkalla taas pyyhin kyyneleet.

Rio.

Vietettiin tässä yhtenä iltana taas koko perheen elokuvailtaa. Tällä kertaa yöpuvuissa poppari- ja hedelmäkulhot käsissä kaivauduttiin sohville katsomaan Rioa.
Me käytiin Sannin kanssa elokuvateatterissa jo keväällä Rio kertaalleen katsomassa ja nyt meitä mietityttikin että itkettääkö ja jännittääkö elokuva vielä yhtä paljon.

Sanni pomppasi sohvalta tanssimaan heti kun musiikki alkoi ja eläytyi kovasti elokuvaan. Itku tuli pari kertaa, mutta taas todettiin että lopussa käy kuitenkin hyvin.

Arvostelut:

Äiti 32v: Tykkäsin. Musiikkia, jännitystä, hauskuutta. Ne pienet apinat oli parhaita.

Isä 33v:Hyvä mut... zzz... (nukahdin kesken). Ihan ok. Ääninäyttelyssä joku tökkäs. Teema, tapahtumapaikka ja tunnelma oli mielenkiintoinen ja virkistävää vaihtelua. Pahikset alkaa näissä elokuvissa olla vähän liian pahoja.

Sanni 6v: Se oli silleen kiva että se ei ollu mikään "ääk apua apua" että se ei ollu kaikissa kohdissa jännittävä vaan jossain vaan. Hauskinta siinä oli se kun ne ajo sillä mopolla ja lopuks niillä oli ihan pää pyörällä. Ja oli monta muutakin hauskaa kohtaa. Paha lintu ja ne siihen kuuluvat pahikset itketti. Yks hauska kohta oli vielä se ku ne kaks pahista esitti sitä munajuttua.

Paavo 3v: Aika hyvä se oli. Se iso koira oli hyvä koska sillä oli hedelmät päässä nii se oli hauskaa. Tuo Riio ei päässy niitten iskän ja äitin luokse se minuu itketti. Missä on Etelä-Amerikka? Mie haluan uuestaan siun kanssa kattoo tätä. Mie haluun taas ostaa sen takas meille.

Kesän muisto ja joulun odotus.

Aurinkoa, pakkasta, syksyisiä kukkia ihanilta kollegoilta, legoaarteita mummoloiden kätköistä. Tulisipa jo joulu. Toivelistat venyvät ja oveen kirjoitin jo etteivät mainoksia laittaisi enää. Kiitos.

Mustikkahyytelökakku isälle.

Tein jo huomista varten tekeytymään kakun. Paistoin tavallisen täytekakkupohjan ja täytin sen mustikkarahkalla. Maksoin joskus mansikoita tuosta kakkuvuoasta, mutta kyllä olen siitä tykännytkin. Kakkuun jää hyvät reunat, jonka sisään saa kaadettua täytteen.

pohja:
2 munaa
2 dl sokeria
½ dl kiehuvaa vettä
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Munat ja sokeri vaahdotetaan, joukkoon lisätään kiehuva vesi ja jatketaan vatkaamista hetki. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja sitten muna-sokerivaahdon kanssa. Taikina kaadetaan voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja paistetaan 200 asteessa 10-15 minuuttia. Kumotaan ja jäähdytetään.

Jäähtynyt pohja voidellaan lemon curdilla.

rahkatäyte:

1 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
250 g maitorahkaa
70 g valkoista suklaata
½ dl sokeria
3 dl mustikoita
2 liivatelehteä
2 rkl sitruunamehua


Vaniljakastike vaahdotetaan ja joukkoon lisätään rahka, sulatettu suklaa, sokeri mustikat ja kuumennettuun sitruunamehuun liuotetut liivatteet. Tein jäisistä mustikoista niin ne eivät värjänneet kermaa, vaikka ei sekään olisi haitannut.

Isänpäivän sijasta voisin kuvitella tekeväni tätä kesällä mustikka-aikaan tai vaikka itsenäisyyspäivän juhlintaan.

Jäähyväiset muovisille hedelmäpusseille!

Olen jo pitkään suunnitellut ompelevani hedelmäpusseja, kun roskiskaappi pursuu niitä turhia pieniä ja ohuita pusseja joilla ei mitään tee. Kangas on jotain mistä tehdään pesupusseja tms yleensä, ja Sanni sai valita nyörin ja nuo nipistimet. Mie olisin valinnut tietenkin valkoista tai mustaa, mutta näistä tuli nyt aika hauskat. Eipähän ainakaan sekoitu kaupassa myytävien kanssa. Ompelin kankaasta suorakaiteen muotoisen pussukan ja yläreunaan kujan nyöriä varten. Miun hermoilla ei noita nipistimiä kiinnitetä, mutta onneksi oli aviomies lähettyvillä.

Rakas Joulupukki...

... en saanut neulottua sitä kaulurihuppua ja nämä rakkaimmat ja kauneimmat sukatkin ovat jo puhki. Lupaan olla kiltisti ja kiroilematta jos vain saisin ne lahjaksi. Muuta en tarvitse. Kiitos.